| VESIPELASTUS (VEPE) | |
| Titanicin
upotessa ensimmäisen perämiehen iso Rigel-newfoundlandinkoira
oleskeli laivan takaosassa ja putosi mereen. Rigel ui jäisessä
meressä ja etsi epätoivoisesti omistajaansa. Samaan aikaan SS
Carpathia kiiruhti uppoamispaikalle etsimään eloonjääneitä.
Valitettavasti pimeässä kukaan ei tiennyt, miten pelastusvene
löydettäisiin. Matkustajat olivat niin heikossa kunnossa, etteivät
jaksaneet lähettää merkkejä. Rigel ui pelastusveneen
ja SS Carpathian välillä koko ajan haukkuen. Lopulta kapteeni
kuuli Rigelin haukunnan, ja pysäytti kaikki koneet. Koira opasti pelastajat
veneelle pimeyden halki.
VESIPELASTUS
LAJINA Vesipelastus tänään Etenkin Ranskassa ja Italiassa on viety varsin pitkälle vesipelastuskoirien käyttö pelastustilanteissa. Suomi on tämän suhteen jossain määrin jälkijunassa. Suomalainen vesipelastuskoirien koulutusmalli ei tähtää ns. työkäyttöön, vaan on puhtaasti harrastus- ja kilpailumuoto. Tosin monet harrastajat ovat kiinnostuneet työkoirien kouluttamisesta. Lajin vaatimukset
Koiran kouluttaja ei saa pelätä kastumista, sillä veperannalla kastuu taatusti. Huumoriakaan ei sovi unohtaa. Ohjaajan on myös jaksettava harjoitella tiettyjä asioita maalla, ja koiran peruskunnosta on huolehdittava. Perustottelevaisuuden pitää olla kunnossa ennen lajin aloittamista. Monet vepeen liittyvät asiat ovat opeteltavia asioita. Uiminen on turvallinen liikuntamuoto kasvavalle pennulle, ihon ja korvien kuntoa on syytä tarkkailla. Vesipelastuskokokeiden
tarkoitus VEPESÄÄNNÖT
LYHENNELMÄNÄ 1. UINTI 30 2. VENEEN NOUTO 30
m ALOKASLUOKKA/ SOVELTUVUUSKOE 1. UINTI 50 m 2. ESINEEN VIENTI
30 m 3. VENEEN NOUTO 30
m 4. HUKKUVAN PELASTAMINEN
30 m AVOIN LUOKKA 1. UINTI JA VENEEN
NOUTO 50 m 2. ESINEEN VIENTI
30 m 3. HYPPY JA VENEEN
NOUTO 50 m 4. HUKKUVAN PELASTAMINEN
VENEESTÄ KÄSIN 50 m VOITTAJALUOKKA 1. KÖYDEN VIENTI
VENEESEEN 30 m 2. TOISEN VENEEN NOUTO
50 m 3. HUKKUVAN PELASTAMINEN
50 m VENEESTÄ KÄSIN
|
|
| VETÄMINEN | |
| Historia Rotumääritelmän mukaan newfounlandinkoira on raskaiden taakkojen vetämiseen tarkoitettu vetokoira
sekä vesikoira. Newfoundlandinkoiran alkuperäinen työtehtävä
oli nimenomaan erinäisten taakkojen vetäminen: metsurit käyttivät
koiria kuljettamaan kaadettuja puita metsästä. Koska puut olivat
jättimäisiä ja painavia, yhtä puuta saattoi vetää
jopa neljätoista koiraa. Toinen tärkeä tehtävä
oli postin ja elintarvikkeiden kuljettaminen uudisasukkaille. Englannissa
newfoundlandinkoiria käytettiin kalasaaliiden ja muiden myyntitavaroiden
kuten maidon, leivän, hedelmien ja vihannesten kuljettamiseen satamakaupungeista
Lontooseen.Aktiiviset nf-harrastajat vedättävät lapsia pulkassa eri tapahtumissa, ja monet nf-koirien omistajat hankkivat koiralleen vetovälineet, ja nauttivat vahvasta veturistaan kotioloissa. Koiran mielestä vetäminen on huvia, ja omistajalle siitä voi olla oikeasti hyötyä: koira vetää talvella lapsia pulkassa, kesällä voi lastata kärryihin nurmikon leikkuujätteet ja antaa koiran kiskoa kärryt kompostin ääreen, syksyllä sama pätee puusta pudonneisiin lehtiin. Useimmat koirat työskentelevät häntä heiluen ja innokkaasti. Niistä on hauskaa auttaa sinua mitä erilaisimmissa tilanteissa. |
|
| TOTTELEVAISUUSKOKEET | |
|
Jokaisenkoiran omistajan
velvollisuuksiin kuuluu peruskouluttaa koiransa yhteiskuntakelpoiseksi.
Erityisen tärkeää on, että nöffin kokoisen koiran
koulutuksesta on huolehdittu. Yhteiselämä
Yksikään newfoundlandindinkoira ei ole edennyt tokovalioksi asti, eikä erikoisvoittajaluokastakaan ole tuloksia. Sen sijaan kolmella nf-koiralla on tulos voittajaluokasta, ja kaiken kaikkiaan vuosittain kokeissa käy keskimäärin seitsemän nf-koiraa ohjaajineen. |
|
| AGILITY | |
| Agility
on kaikille roduille avoin harrastusmuoto. Sen tarkoituksena on kehittää
koirien motoriikkaa ja ohjattavuutta antamalla niiden suoriutua erilaisista
esteistä. Se on kehittävää ja urheilullista ja edistää
koirien yhteiskuntakelpoisuutta. Urheilumuoto edellyttää koiran
ja ohjaajan hyvää yhteisymmärrystä ja on parhaimmillaan
parin täydellistä yhteistoimintaa. Agility on noussut kymmenessä
vuodessa maamme suurimmaksi koiraharrastukseksi. Koirat suorittavat erilaisia esteitä radalla ohjaajan käskyjen tai neuvojen mukaan. Rata on 20 x 40 m ja suoritettavia esteitä tulee radalla n. 16-20. Koira on aina vapaana suorittaessaan rataa ja siksi koiran tuleekin olla hyvin ohjaajansa hallinnassa ennen kilpailuihin menoa. Agilityyn kuuluvia esteitä ovat kontaktiesteet puomi, keinu ja A-este. Jokaisessa näissä esteissä on eri värillä maalattu osa sekä alussa että lopussa eli ns. kontaktialue. Koiran on kilpailuissa koskettava vähintään yhdellä tassulla jokaiseen kontaktialueeseen, muuten se saa viisi virhepistettä. Kontaktit tulee opettaa koiralle alusta asti huolellisesti, sillä tähän kompastuu monen koiran mahdollinen menestys. Koirien lempiesteiksi tavallisesti muodostuvat putki ja pussi, joiden läpi saa pyyhältää vauhdilla. Eniten radalla on hyppyesteitä. Tavallisten rimahyppyjen lisäksi käytetään muuria, rengasta ja pituushyppyä. Lisäksi rimahypyistä voidaan rakentaa okseri, kaksois- tai kolmoishyppy. Hyppääminen rasittaa rankasti koiran etupäätä ja liiallista hypyttämistä pitäisi välttää nuoren tai sairaan koiran kanssa. Lonkkavika, kyynärpää- ja polviongelmat voivat aiheuttaa koiralle turhaa tuskaa hypätessä. Agilityä voi harrastaa lähes minkä rotuisen koiran kanssa tahansa. Nöffi painaa huomattavasti enemmän kuin belgianpaimenkoira tai bordercollie, joten mikäli aikoo päästä lajin huipulle, kannattaa valita nf-koiraa kevytrakenteisempi ja ketterämpi koiria. Omaksi ilokseen ja realistisilla kilpailutavoitteilla voi toki kilpailla nöffinkin kanssa. Kaksi nf-koiraa on kilpaillut lajissa aktiivisesti, ja kaikkiaan noin kymmenen newfoundlandia on osallistunut virallisiin kilpailuihin. |
|
| PELASTUSKOIRATOIMINTA | |
Newfoundlandinkoirilla
ei ole pk-oikeuksia, eli niiden kanssa ei voi kilpailla palveluskoirakokeissa.
Sen sijaan pelastuskoiratoiminta on kaikille roduille avointa. Pelastuskoira
on koulutettu löytämään kadoksissa olevia ihmisiä.
Nämä voivat olla joko romahtaneen talon raunioihin hautautuneita
tai metsään eksyneitä. Koulutettu koira etsii ja löytää
sekä maan alta että päältä. Keskivertokoiralla
on nenässään suunnilleen 220 miljoonaa hajureseptoria. Pelastuskoira
koulutetaan kolmeen eri lajiin: henkilöhaku, jäljen ajaminen sekä
raunioetsintä. Jälkikoira lähetetään etsimään
ihmistä sellaiselta alueelta, jolla todennäköisesti ei usea
ihminen ole liikkunut. Se haistelee maata ja huomatessaan maan hajun muuttuneen,
se lähtee seuraamaan hajuvanaa löytäen sen lopusta kävellessään
jälkiä jättäneen ihmisen.Hakukoira lähetetään alueelle, jossa on jo liikkunut paljon ihmisiä ja jälkiä on siten runsaasti. Sille osoitetaan etsittävä alue, ja se haistelee alueella liikkuessaan ilmasta ihmisen hajua. Kun haju kantautuu sen nenään, se seuraa hajua ja ilmoittaa ohjaajalleen kun ihminen on löytynyt. Yleensä ilmoittaminen tapahtuu siten, että koira jää haukkumaan löytämänsä ihmisen viereen niin pitkäksi aikaa että ohjaaja ehtii paikalle. Rauniokoiran työpaikka löytyy lähinnä sortuneista rakennuksista. Se haistelee maan päälle tunkeutuvia ihmisestä lähteviä hajuvanoja ja ilmoittaa haukkumalla, kun ihminen on löytynyt. Suomessa muutamat nf-koirien ohjaajat harrastavat jälkeä tai hakua. Ihmisrakkaana newfoundland soveltuu pelastusetsintään, hyvänä esimerkkinä toimivat Armenian jättimäisen maanjäristyksen etsintäjoukkoihin kuuluneet amerikkalaiset nf-koirat, jotka pärjäsivät hyvin Armenian kylmässä ilmastossa. |
|
|
|
|
|
|
|
|
sivua
päivitetty 22.8.2002
|
|